Istun Kiirunalaisessa pikkukahvilassa kahvikupin äärellä odottamassa haastateltavakseni pian saapuvaa Mildred Nilssonia. Kello on kahta minuuttia vaille sovitun ajan, ja en voi kieltää hermostuneisuuttani. Mildred Nilsson on tunnettu naispappi täällä kiirunassa, ja olen kuullut häntä luonnehdittavan vähintäänkin kunnioitusta herättävään sävyyn - kuulopuheiden perusteella pöydän toiselle puolelle pian istahtaa nainen, jolla on pelottavan suora tapa ilmaista itseään, sekä hyvin vahvat mielipiteet ja raudanluja luonne.
Tasan kahdeltatoista, täsmällisesti, Mildred saapuu. Minulla ei aikaisemmin ollut käsitystä hänen ulkomuodostaan, ja en voi kieltää ettenkö olisi hiukan yllättynyt tarkastellessani vastapäätä istuvaa, hyvin pienikokoista ja harmittoman näköistä naista. Mildred saa kahvinsa, ja edelleen hiukan hermostuneena pääsen aloittaaman haastatteluni.
-Mildred, olet ilmeisesti mitä aikaansaavin nainen, ja lisäksi pappi. Oletko aina tiennyt tahtovasi kirkolliselle uralle ?
Kysymykseni ei tunnu olevan suuria pohdintoja herättävä, ja Mildred vastaa ilmeettömästi ;
- Olen Kirkkoherran tytär, ja kasvanut kirkon piirissä. Usko on tietysti aina ollut osa elämääni. Vanhempani kuolivat jo nuorena, ja oli itsestään selvää tähdätä pappeuteen. Haluan vaikuttaa asioihin, ja papin asemassa pystyn tekemään paljon
Nyökkään pienesti ja kirjoitan hiukan muistiinpanoja. täytyy murtaa jää ja kysyä kysymyksiä, jotka pääsevät pintaa syvemmälle
- Kiirunassa on vaellellut viimeaikoina naarassusi, eikö totta? Olen kuullut, että olet ajanut sen suojeluasiaa aktiivisesti?
Huomaan mildredin vakavoituvan kuin entisestään, ja hänen katseensa tuntuu melkein pistävältä
- Kyllä, ehdottomasti. Kun Lehdissä ilmoitettiin sudesta, Keltajalasta kuten täällä kutsutaan, tiesin että se on erityislaatuinen. Susinaaras oli vaeltanut Venäjän ja Suomen rajojen yli , Tänne saakka . Vaikka johtokunnan miesten mielestä kirkon tulee keskittyä muihin tehtäviin kuin metsänhoitoon, meillä on vastuumme maan hoidossa. Susi on vaeltanut tänne, kirkon maille, ja on velvollisuutemme suojella sitä. Kirkon tulee ottaa kantaa, myös uhanlaisten eläinten osalta!
Mildred selvästi kiihtyy hiukan, mutta hillitysti. asia on selvästi tärkeä, ja päätän jatkaa samalla linjalla, linjalla joka herättää tunteita
- Eläinsuojelun lisäksi myös naisasianliike on lähellä sydäntäsi ?
Mildred katsoo edelleen kuin lävitseni, ja alkaa puhua hetkeäkään epäröimättä
- Ehdottomasti. Miehet ovat vuosisatoja laiminlyöneet, pahoinpidelleet, raiskanneet ja väheksyneet naisia. Asiasta puhutaan jatkuvasti, kuinka naisia tulee ajatella ja asemaa parantaa, mutta kukaan ei tunnu olevan valmis tekemään mitään. Siksi minä perustin järjestöni, Magdalenan naiset. Voimaannuttaakseni ja auttaakseni paikallisia naisia. Ryhmä kasvoi nopeasti suureksi, ja saamme paljon aikaan - autamme muunmuassa yksinhuoltajia , joille pidämme ateriapalvelua ja autamme raskaassa arjessa. Yhtäkään apua tarvitsevaa naista ei sovi unohtaa, me emme ole tippaakaan miehiä huonompia.
Mildred puhuu hiukan nopeammin, ja selvästi asioista joista välittää. Päätän kokeilla kepillä jäätä , ja kysyä atkaluontoisia asioita.
- Ilmeisesti kirkko ja erityisesti sen miesväki ei ole viimeaikoina katsonut Magdalenan naisia hyvällä?
kysyn kysymykseni häpeäkenseni vähän arastellen, sillä Mildred on tosiaan suoraviivainen. Kysymykseni näyttää hiukan suututtaneen hänet.
- Mitä väliä sillä on? Aina, kun tekee jotain merkityksellistä, löytyy joku taho joka vastustaa. Aina, kun ajattelee heikompaansa, ja tekee kuten raamatussa sanotaan, auttaa lähimmäistään, löytyy joku joka asettuu poikkiteloin. Minä en pelkää. Minä aion jatkossakin tehdä kuten raamattu opettaa ja omatuntoni sanoo, huolimatta siitä mitä miehet tulevat sanomaan. Magdalenan naiset ovat tiivis ja vahva ryhmä, ja me saamme hyvää aikaan. Se on ainut, millä on merkitystä. Mitä koskaan saa aikaan, jos pakenee aina vastoinkäymisiä?
Mildredin puheet vakuuttavat minut, ja olen saanut jo tämän lyhyehkön haastattelun aikana selväksi, Että Mildred on tosiaan asialleen omistautunut , vahva ja pelkoa vailla oleva nainen. Päätän lopettaa haastattelun tulevaisuuteen viittaavaan kysymykseen
- Oletko ajatellut minkä ryhmän etuja haluat seuraavaksi ajaa tai millaisia epäkohtia pyrkiä korjaamaan?
Mildred hymyilee ensimmäisen kerran aivan vähän, ja vastaa empimättä
- En osaa sanoa vielä, mitä luoja eteeni tuo. Se on varmaa, että jos joku on alakynnessä, vailla apua ja suojelua, sinne suuntaamme, minä ja Magdalenan naiset. Enkä aio vain pyrkiä, aion onnistua.
Kiitän haastattelusta, ja tuumin itsekseni Mildred Nilssonin astellessa pois, että tämä nainen on tosiaan antanut minulle paljon mietittävää.
